Olin tetissä Ravintola Dalalissa, Nastolassa. En ole varma miksi valitsin tet paikaksi kyseisen paikan, ehkä vain halusin tietää miten asiat hoidetaan siellä. Minun työtehtäviin kuului täyttää tiskikone ja tyhjentää se, tarjoilla ruoat pöytiin. Työyhteisö oli ihan mukava, minulta kysyttiin kuulumiset ja minulle puhuttiin mukavia jne. Puhuminen jäi kyllä vähälle kielimuurin takia, enemmän siellä puhuttiin jotain iraninkielillä ja kun suomenkieltä puhuttiin pienissä määrin ja lyhyitä sanoja joista sain sitten päätelää mitä vastata.
Työajat olivat hyvin epämääräiset, työnantajani Sebrik sanoi, että minun ei tarvitse tulla töihin jos en halua tai minä voin tulla töihin silloin kun haluan ja lähteä silloin kun huvittaa. Vikana ”työ”päivänä eli perjantaina Sebrik sanoi minulle: ”Pidä tämä päivää vapaapäivä, hyvä työntekijä.”
Työssäni parasta oli puhuminen ihmisten kanssa joilla on täysin eri kulttuuri ja elintavat, ja se, että sain olla haidän atk-tukena, koska he eivät osenneet käyttää tietokonetta juuri lainkaan. Työssäni epämielyttävintä oli se, että en tienneet mistä he puhuivat kun he eivät puhuneet suomenkielellä.
Jos olet erittäin laiska ihminen ja pystyt olla kauan aikaa tekemättä mitään, työ on täydellinen sinulle ja jos et pysty olemaan paikalla tekemättä mitään muutakun istuessa nahkasohvalla odottaessa työtehtävää paikka on painajainen sinulle.